Kesäsyyllisyys kaupungissa

Eilen illalla puolenyön aikoihin astelin takapihalle saadakseni hiukan raikasta ilmaa ennen nukkumaanmenoa. Kesäilta tuoksui samalta kuin auringonlasku tanskalaisella rannalla - lievästi mädäntyneeltä...

Kesäloma on vänkä juttu. Vaikkei haluaisi, sitä tulee kuitenkin koko ajan laskeneeksi, montako viikkoa on jäljellä, ja miettineeksi, mitä on saanut aikaan ja onko käyttänyt päivänsä hyvin. Tätä on vain kymmenen viikkoa vuodessa, nautinko nyt tarpeeksi?
Toisinaan syyllisyys kalvaa, jos takoo sisällä Sims kolmosta ja jättää ulkona vallitsevan kolmenkymmenen asteen helteen omaan arvoonsa. Olkoonkin, että helteessä on tukalaa, iho palaa kahdessa minuutissa, ulkotiloja hallitsevat naapurien kirkuvat kakarat ja kaiken tämän päälle simien hyppyyttäminen on vielä paljon kivempaa kuin ulkona hikoilu. Omantunnon ääni piipittää kuitenkin aina. Kesälllä pitäisi ulkoilla enemmän, kiittämätön kakara!
Jos tämä ahdistus ei vielä riitä, lisäsyyllisyyttä voi kehittää vaikkapa siitä, ettei itse ole vieläkään mökkeillyt tai edes erikoisemmin koti- saati ulkomaanmatkaillut tänä kesänä. Saati että olisin yrittänyt hankkia kesätöitä. Voi, kuinka tympeää! Haaskaat kesäsi, tyttöseni!

Ehkä ainoa keino lomasyyllisyydestä irroittautumiseen on luova ajattelu. Ensi viikolla lentokone lähtee Lontoota kohti. Viikossa voin hyvin suunnittelemalla kokea kaikki pakolliset lomakokemukset: kulttuurin (katson niin monta musikaalia kuin vain mitenkään ehdin katsoa), sivistyksen (johonkin museoon mennään kumminkin), luovuuden (voin piirtää pieniä kuvia postikortteihin, jos aikaa jää), luonnon (onhan siellä niitä puistoja?), rannan (käymme kääntymässä Eastbournen kalkkikiviä katsomassa), rentoutumisen (hotellissa nukkuu mukavasti muutaman tunnin ennen seuraavan päivän äksöniä), herkuttelun (nälkä on tappava eikä missään näy kuin Mäkkäri, Burger King ja Starbucks!) ja vielä auringonotonkin (palan kuitenkin, ihan sama paljonko aurinkorasvaa laitan).

Sitä odotellessa voin siis palata simieni pariin ainakin vähän puhtaammalla omallatunnolla. Tiedättekös, lempisimini poika löysi juuri itselleen iholtaan vihreän morsiamen. Niin, vihreän! Tuskin maltan odottaa jälkikasvun syntymistä, kiinnostavaa virtuaalista geenisekoittelua tiedossa...