Ähky

Tavallinen viikko:
Päivä 1: Herätys aikaisin. Kouluun, koulua, pois koulusta. Läksyjä, syömistä, dataamista, yleistä vetelehtimistä. Nukkumaan.
Päivät 2-5: Toista. Lisää kerta kuvataidekoulua ja kerta sarjakuvakurssia.
Päivät 6-7: Pitkät unet. Koko päivä syömistä, dataamista ja yleistä vetelehtimistä. Satunnaisesti jotain puolijännää, kuten elokuva.

Viikko New Yorkissa:
Päivä 0: Pitkä istumisjakso lentokoneessa. Bussissa istuen koettu moottoritien jono JFK:n lentokentältä Manhattanille. Manhattanin skyline auringonlaskua vasten, ensivilkaisut Manhattanin kaduille.
Päivä 1: Aurinkoista! Empire State Buildingin näköalatasanne, Macy's (melko turha tavaratalo, yhdeksän kerrosta rättejä ja kuteita ja yksi kerros keittiön pienkoneita), Times Squarella pällistelyä päivänvalossa, Discovery Times Square -näyttelytila, jossa näyttely Titanicista nostetuista esineistä. Aitoamerikkalainen diner, Times Squaren valomainokset pimeällä (niitä tulisi kyllä katseltua jokaisena tulevanakin päivänä, ovathan Broadway-teatterit siinä ympärillä), ensimmäinen Broadway-musikaalini In the Heights. Taistelua aikaeroväsymystä vastaan musikaalin aikana.
Päivä 2: Kaatosade. Aie Vapaudenpatsaalle peruuntuu. Fifth Avenuella kieppumista sen sijaan. Yritys matkaoppaassa mainittuun levykauppaan, joka onkin sulkenut ovensa. Korealaista ruokaa, iltakävely Times Squaren ympäristössä kaatosateessa.
Päivä 3: Ei enää ihan niin kaatava sade, mutta läpitunkematonta sumua joka paikassa. Vapaudenpatsas, Ellis Island, World Trade Centerin muistomerkin rakennustyömaan ihmettely, Wall Street, A Little Night Music (ja Broadway-legenda Angela Lansbury livenä).
Päivä 4: Kaatosade. Tim Burton -näyttely ja hiukan Monetin lumpeita modernin taiteen museossa. Kiertelyä ja postimerkkien ostamista Rockefeller Centerissä (ikuinen jono), kiinalaista ruokaa, reipas kävely Times Squarelle ostamaan isälle lippua Chicagoon. Chicago. Lumisade alkaa.
Päivä 5: Lumisade, lunta monta kymmentä senttiä joka paikassa. Yritys The Museum of New Yorkiin. Museo kiinni lumen määrän takia. Pällistelyä lumisessa Keskuspuistossa, jossa lapset laskevat pulkalla säälittävistä pikkumäistä ja rakentavat lumiukkoja. Pällistelyä luonnontieteellisen museon aulassa (missä on postilaatikko?), astuminen nilkansyvyiseen vesilammikkoon ja jalkojen täysi kastuminen, pällistelyä Dakota Buildingin edessä, yritys New York Historical Societyn museoon, jossa avautuisi ensi viikolla Grateful Dead -näyttely. Museo kiinni lumisateen takia. Reipas kävely Keskuspuiston kautta Times Squarelle sovittamaan erivärisiä tennareita märkiin jalkoihin. West Side Story.
Päivä 6: Sulavaa lunta. Kävelyä Greenwich Villagessa, Chinatownissa ja Manhattanin eteläkärjessä. Titanicin uhrien muistomajakka bongattu. Illalla lenkkiä Times Squaren ympäristössä.
Päivä 7: Lisää sulavaa lunta. Lento myöhästyy, ilmoittaa tekstiviesti. Tuskaista joko-meidän-pitäisi-lähteä-käkkäilyä siellä täällä, käkkimistä lentokentällä. Unoset lentokoneessa.

Ja tämän jälkeen pitäisi palata levänneenä ja hyvinvoivana kotimaahan?

Ensimmäinen kerta suurkaupungissa on aina ongelma. Nähtävyyksiä juostaan läpi, vaikka yhdessäkin käyminen antaisi oikeastaan miettimistä viikkokausiksi.
Empire State Buildingista käsin katsellut erään maailman kuuluisimman kaupungin katotkin riittivät mykistämään ihmisen, mutta entä jos samana päivänä kannetaan eteen lisäksi Times Squaren valtavat valomainokset, Titanicista nostettuja aitoja tavaroita - siellä oli näytillä jopa sellainen puhelin, johon ensimmäinen perämies Murdoch vastasi ottassaan vastaan sen kuuluisan jäävuorivaroituksen, ties vaikka olisi ollut se sama! Ja se Grand Staircasen täyskokoinen jäljennös... -, aitoa New Yorkin diner-ruokaa hapankaaleineen päivineen ja vielä Broadway-musikaali?
Ja entäs se neljännen päivän Tim Burton -näyttely? Olisin voinut viihtyä kolme tuntia vain kiertämällä vitriiniä, jossa oli aitoja Corpse Bridessä käytettyjä nukkeja, mutta niiden lisänä oli satoja Burtonin piirroksia ja kymmenittäin muita nukkeja, puvustuksen osia ja pieniä lavasteita...

Matkailu on ihanaa. Mutta joskus toivoisi, että kaikki matkan aikana koetut jutut voisi jakaa hiukan pidemmälle aikavälillä. Tylsä kouluviikko? Ei se mitään, lähdetään lauantaina katsomaan Vapaudenpatsasta! Ai, kaipaat hiukan ulkoilua? Miten olisi kävelylenkki Keskuspuistossa?

Kuten sanottu, matkailu on ihanaa. Niin New Yorkiinkin meno oli.
Siellä nähtyjen asioiden sisäistäminen vain taitaa olla, vielä kuukauden perästäkin, hiukan kesken.