Herra Sitruuna

"Minä haluaisin kissan", ehdotin perheelleni.
"Meille ei tule kissaa", isäni lausui painokkaasti.
"Niin minäkin", äitini ilahtui. "Sitä voisi sitten pitää sylissä ja silittää!"
"Se olisi ihana ja suloinen!"
"Sille voisi hankkia valjaat ja kävelyttää sitä ulkona!"
"Joo, ja raapimapuu pitää hankkia, ja paljon leluja..."
"Ei kissaa!" isäni huudahti väliin.
"Miksi ei?"

Isäni vilkuili perhettään halveksuvin katsein.

"Kissat ovat petollisia, kissat ovat julmia. Kissat kiipivät hyllyillä ja roikkuvat verhoissa. Kissat pissaavat sänkyyn ja papanoivat kenkään, kissat repivät huonekalujen jalat ja syövät huonekasvit. Kissoihin ei voi luottaa, kissoilla on kieroutunut luonne. Kissoista ei ole kuin harmia."
"Pyh. Sinulla ei edes ole ikinä ollut kissaa. Puhut mitä sylki suuhun tuo, ne eivät ole tuollaisia. Oikeasti ne ovat ihania", äitini keskeytti monologin.
"Minä puhuin Ellille. Ellin perheen kissat eivät ole pissineet kertaakaan kenkään", lisäsin.
"Kuka kissanomistaja muka tunnustaisi sellaista?"
"Me voitaisiin laittaa sen kissan nimeksi vaikka-"
"Ihan sama, koska me emme ota kissaa!"


Herra Sitruuna istui olohuoneen pörröisellä matolla ja katseli huonetta ja sitä kansoittavia ihmisiä kuninkaallisella tyyneydellä pörröisten kulmakarvojensa alta. Sitten se nousi juhlallisesti tassuilleen ja askelsi kiehnäämään äitini jaloissa.

"Mene pois!"
Herra Sitruuna ei kuunnellut vaan kiehnäsi yhä äitini jaloissa.
"Mene pois!"
Herra Sitruuna ei kuunnellut vaan hyppäsi hämmästyttävällä sulavuudella äitini syliin. Se laskeutui suoraan hänen työpaperiensa päälle ja jäi katselemaan häntä kulmakarvojensa alta.
"Mene pois!"
Herra Sitruuna ei kuunnellut, mutta neljättä käskyä ei enää käynyt vaan käsi tarttui kissan niskavilloihin ja toimitti sen ripeällä vauhdilla sylistä lattialle ja liukumaan surkeasti parkuen pitkin kiiltävää parkettia kohti lähintä seinää.

Isäni ponnahti pystyyn sohvalta ja kiiruhti vihaisesti märisevän luontokappaleen luokse.
"Mitä Herra Sitruunalle kävi? Oliko Leena ilkeä? Oliko Leena ilkeä pikku Herra Sitruunalle? Miten se saattoi olla niin ilkeä pikku Herra Sitruunalle?"
"Olisitko hiljaa, minä yritän lukea..."
"Kuuletko, pikku Herra Sitruuna, siellä se yrittää jotain protestoida. Mutta me ei kuunnella sitä, koska se oli ilkeä pikku Herra Sitruunalle. Tule syliin, niin, tule syliin!"

Isäni kalasti mulkoilevan kissan lattialta ja istui taas sohvalle eläin sylissään. Äitini vilkaisi kaksikkoa ja näytti melkein siltä, kuin hän olisi yrittänyt pidätellä pienenpientä hymyä.

"Niin, ei saa olla ilkeä meidän omalle pikku Herra Sitruunalle! Miten kukaan voi olla ilkeä noin kiltille kissalle? Niin, kuka on kiltti kissa? Kuka on kiltti kissa? Onko Herra Sitruuna kiltti kissa, onko, niin, oletko sinä kiltti kissa?"
Isäni vellasi kissan turkkia. Kissa hymyili onnenautuaana.
"Jos menisit leikkimään sen kanssa jonnekin muualle niin minä voisin lukea näitä..."
"Niin, kuuleko, Herra Sitruuna? Siellä se ilkiö taas protestoi! Mutta me ei kuunnella sitä, niin, ei kuunnella... Kuka on kiltti kissa..."


Revin itseni irti mielikuvitukseni tarjoilemasta näystä ja jatkoin keskeytettyä lausettani:
"Minusta sen nimeksi voisi antaa Herra Sitruuna."