Kierteessä

Uusi cd-levy saapuu Amazonin pahvikuoressa postilaatikkoon.
"Vihdoinkin", ajattelen, vien kuoren sisään ja yritän avata sen tahmaamatta sormiani kuoren liimaan, johon kuitenkin aina lopulta tahmaan sormeni. Etsiydyn kaiuttimien läheisyyteen ja nakkaan levyn cd-soittimeen.

Siitä alkaa julma, kahdeksanvaiheinen kierre.

Vaihe 1: Ensimmäinen kuuntelu.
Tämän minä olen kuullut jo, aika hyvä... Ihan ok... Tämänkin minä olen kuullut jo, tämä on mainio! Ihan ok, ihan ok, aika hyvä...
Kuulen tusinan biisejä ensimmäistä kertaa. Siitä huolimatta huomioni kiinnittyy enimmäkseen niihin kahteen, jotka olen kuullut YouTubesta ja joiden perusteella olen levyn ostanut. Kannattava hankinta, kuulostavat paljon paremmilta levyllä kuin rakeisen nettivideon taustakohinana!
Kuunneltuani levyn järjestän sille hellästi hyllyssä paikan, asetan sen siihen ja ihailen kasvanutta levykokoelmaani.

Vaihe 2: Toinen kuuntelu.
Tämä onkin parempi kuin luulin, aika hyvä, ihan ok, hyvältä kuulostaa!
Toisella kuuntelulla suosikit valikoituvat akanoista, ja levyn päätyttyä jokin sen parhaista biiseistä, yleensä vieläkin jokin niistä YouTubesta kuulluista, päätyy uusintasoittoon. Alan tapailla lempikappaleideni sanoja.

Vaihe 3: Jäätävä tunnemyrsky.
Kolmannella kuuntelulla heitän levyn cd-soittimeen ja siirryn suoraan suosikkibiiseihini. Ensin YouTubevalikoima, sitten se uusi tuttavuus, joka kuulosti hyvältä.
Ja sitten täyspysähdys. Biisi halvauttaa minut tuijottamaan eteeni vailla ajatuksia, jotka eivät käsittelisi kyseisen biisin mahtavuutta. Oliko tämä todella näin upea? Onko mahdollista, että näin hyvää musiikkia tehdään? Mukana laulaminen unohtuu ihailulta.

Vaihe 4: Järki vastaan henki.
Vielä kerran, ajattelen. Vielä kerran, ja sitten vaihdan biisiä.
Uusi kuuntelukerta pysäyttää minut taas sijoilleni, pelkästään kuuntelemaan, silmät kiinni tai laulun sanoja vihkosesta seuraten. Kun kappale on ohi, tiedän, että pitäisi siirtyä seuraavaan biisiin, tai levyyn, tai jonnekin, etten vain puristaisi kaikkia mehuja tästä taideteoksesta jatkuvalla ja väkivaltaisella toistolla.
Mutta se on niin kaunis, siitä tulee hyvä mieli... Kerran vielä?
Kerta vielä muuttuu viideksi kerraksi vielä. Joka kerta, lempikohtani alkaessa, sormeni pysähtyvät näppäimistöllä (kuten nyt tätäkin juttua kirjoittaessa), kynä kirpoaa kädestä, mikä tahansa oheistoiminta keskeytyy ja silmät sulkeutuvat. Rintakehässä tuntuu mysteeristä puristusta, kylmät väreet juoksevat selässä siksakkia ja tekisi miltei mieli itkeä.
Suklaata ja pekoni-barbequepizzaa koko loppuiäksi kaikille tämän tekoon osallistuneille, he ansaitsevat sen!

Vaihe 5: Kaikki mukaan!
Biisi juuttuu jatkuvalle toistolle. Alan taas tapailla laulun sanoja, ja kun tulen siihen tulokseen, että osaamistasoni on tarpeeksi korkea, jollotan innokkaasti mukana.
Asun rivitalossa ja olen melko varma siitä, että huoneeni seinän toisella puolella olevan asuintilan on oltava joko tyhjä tai sen omistajan on käytettävä korvatulppia iltasella. En nimittäin voi olla laulamatta mukana kuunnellessani hyvää musiikkia, mutta silti kukaan ei ole kertaakaan paukuttanut seinääni raivokkaasti tai edes heristänyt minulle nyrkkiä pihalla.
Hitaasti uusi suosikkini kiipeää iTunesini kuunnelluimpien kappaleiden kolmossijalle. Osaan jokaisen sanan ja tahdin ulkoa.

Vaihe 6: Kyllästys.
Tämä oli arvattavissa, eikö? Biisi ei enää tunnu eikä oikeastaan kuulostakaan miltään. Kun se osuu iTunesini sekoitukseen, hyppään kylmästi sen yli, ja levyä kuunnellessanikin vajoan omiin ajatuksiini entisen suuren suosikkini tullessa soittovuoroon.

Vaihe 7: Puolentoista vuoden kuluttua.
Useita kuukausia myöhemmin pöyhin musiikkikokoelmaani kyllästyneenä. Olen kuunnellut nämä kaikki jo sata kertaa... Mutta mikäs se tuossa? Entinen suosikkini, tätä en ole kuunnellut aikoihin! Laitan levyn pyörimään ja toistan heti entisen lemmikkini kahdeksan kertaa, joista seitsemällä viimeisellä hoilaan täyttä kurkkua mukana. Miten olin saattanut unohtaa näin mahtavan laulun?

Vaihe 8: siirryn taas vaiheeseen 6, tällä kertaa tosin vain yhdeksän kuuntelukerran jälkeen.

Biisi jää nuivasti vanumaan kohtien seitsemän ja kahdeksan välille.
Tällä hetkellä menen vasta nelosvaiheessa ja yritän tolkuttaa itselleni kohtuullisuutta, tämä kierre kun on koitunut jo melko monen hyvän biisin kohtaloksi. Mutta kun se on niin hyvä...
Kerran vielä?



Yrittäkääpä vain sanoa, ettei muka ole hyvä! Yrittäkääpä!

Tai no jaa, älkää yrittäkö. Minullehan siitä paha mieli tulee.