Fanivaikeuksia

Olen juuri tullut kokemasta jotakin hienoa, vaikkapa katselemasta Les Misérablesia lontoolaisen teatterin lavalla. Olen vakuuttunut siitä, että näkemäni on parempaa kuin mikään ikinä missään milloinkaan. Haluan jakaa innostukseni muun maailman tai edes muutaman ymmärtävän sielun kanssa.
Kotimatkalla lentokoneessa kuvittelen jo mielessäni keskustelun jollakin musikaalienystävien kansoittamalla nettisivulla:

Siiri: "Moi kaikki, rekisteröidyin juuri tälle foorumille! Kävin äsken katsomassa Les Misérablesin ja minusta se oli ihan paras! Niin kaunista musiikkia ja kaikkea... Javert on lempparihahmoni ja se ykkösnäytöksen viimeinen biisi on ehdottomasti paras laulu... Mutta on ne muutkin tosi hyviä!"
Ymmärtävä sielu 1: "Moi Siiri! Tervetuloo LesMizziesForLife-foorumille, ihana saada uusii jäsenii! Ja joo, Les Mis on jotain parasta ikinä! Mitä sä muuten tykkäsit On My Ownista? Se on musta ihan paras biisi ikinä!
Ymmärtävä sielu 2: "Jep, tervetuloa!"
Siiri: "Iso kiitos tervetulotoivotuksista! Ymmärtävä sielu 1: minusta On My Own oli tosi nätti!"
Ymmärtävä sielu 3: "David Thaxton <3333"
Siiri: "Sori, minun pitäisi varmaan tietää... Mutta kuka on David Thaxton?"
Ymmärtävä sielu 2: "Se, joka esitti Enjolrasta. Tiedäthän, se vallankumousjohtaja."
Siiri: "Aa, se."
Ymmärtävä sielu 3: "Javert <33"

Kun olen palannut lentokoneesta huoneeni turvaan avaan tietokoneen ja etsiskelen tiedon valtaväyliltä itselleni keskustelukumppaneita, joiden kanssa voisin kahkota musikaalista mukavanleppoisaan henkeen. Löydän lupaavanoloisen sivuston ja kirjaudun sisään.
Valmistaudun kirjoittamaan ensimmäisen viestini ja tulemaan sitten vedetyksi kanssafanien virtuaaliseen syleilyyn. Pyörittelen jo mielessäni aloituslausetta: "Moi, rekisteröidyin tänne ihan äsken - ja näin Les Misérablesinkin vasta kaksi päivää sitten! Tykkäsin siitä tosi paljon..."

Avaan aiheen "Lontoon näyttelijät."

Umpimielinen megafani 1: "Epicjolras tänä iltana! Paljon paremmassa vedossa kuin vielä kertaakaan tällä viikolla! Arvostelu tulossa!"
Epicjolras?
Umpimielinen megafani 2: "Mutta SB:n JVJ oli kyllä kauheampi kuin vielä kertaakaan tällä kaudella."
SB? JVJ?
Innostunut sielu 1: "Samantha Barks tulee Les Misiin kahen viikon päästä! :) :) :)"
Umpimielinen megafani 2: "Kuule, Innostunut sielu 1, tuo Samantha Barks -fanityttöpulputuksesi alkaa käydä kiusalliseksi. Ehkä voisit luoda sille oman aiheen ettei tarvitsisi jatkuvasti törmätä siihen tässä nykyisiä Lontoon näyttelijöitä käsittelevässä keskustelussa?"
Umpimielinen megafani 3: "Jeffin juoppo juhlakohtauksessa ei ikinä epäonnistu naurattamisessa!"

Päädyn siihen, että ehkä valitsemani aihe ei olekaan ihan omiaan minulle. Avaan toisen: "Kysely Les Mis -faneille."

Keskustelun aloittaja: "Tässä on vähän kysymyksiä joihin kaikki voisi vastata, ihan huvin vuoksi.
1. Koska näit musikaalin ekaa kertaa?
2. Montako kertaa olet nähnyt sen?
3. Kuka on suosikkihahmosi..."
Hienoa! Helppoa ja mukavanleppoisaa! Äkkiä viimeiselle sivulle ja vastausta tehtailemaan. Katsotaanpa, sivu 44...
Umpimielinen megafani 1: "1: Vuoden 2009 tammikuussa. 2: 80 tai enemmän. -- 36. Montako Enjolrasta olet nähnyt: Ainakin neljä. David Thaxton, Mark Dugdale, Jon Robyns, Killian Donnelly... (kaikki vuonna 2010!)"

Jo latistettu mielialani latistuu entisestään. Josko kolmas keskustelunaihe kertoisi sen kuuluisan totuuden? "Les Misérables -arvioita."

Umpimielinen megafani 1: "Tässä kohdin minun on siteerattava Tiiliskiveä. (Kahden metrin verran vaikeaa englantia Victor Hugon teoksesta Kurjat.) Perustan mielipiteeni JOJ:n JVJ:stä Tiiliskivenkappaleen, jonka edellä olen esittänyt, tulkintaan, ja täten olen sitä mieltä, että hänen käsiensä liikkeet BHH:ssä--"

Pakenen sivulta.


Tämä ongelma ei ole ominainen yksinomaan ranskalaisista 1800-luvun suurteoksista sovitetuille musikaaleille. Se on ominainen kaikille mahdollisille hengentuotteille. Elokuvat, tv-sarjat, sarjakuvat, kirjat, pelit, musikaalit, näytelmät... 
Ilmiötä tuntuu esiintyvän etenkin minkä tahansa sellaisen, josta ystäväsi eivät satu kovin paljoa pitämään, yhteydessä: jos kaverisi olisivat asiasta yhtä innostuneita, keskustelukumppaneita tuskin tarvitsisi etsiä internetistä samanlaisella vimmalla.

Pelottavinta on, että vaikka luulisi katsoneensa tai lukeneensa jotakin niin monta kertaa kuin inhimillisesti mahdollista ja opetelleensa kaiken siihen liittyvän trivian ulkoa, varmaa on, että kun haluaa keskustella kokemuksestaan, ainoat löytyneet keskustelupalstat lämpiävät todella sisäänpäin ja suorastaan pursuvat kaksi kertaa suurempia (ja ylimielisempiä) aiheen eksperttejä. 
Jos olet nähnyt elokuvan kahdeksan kertaa ja erehdyt sanomaan sen, viiden minuutin kuluttua se sadankuuden katselukerran ihminen on jo kerännyt voimansa lytätäkseen vähäisen saavutuksesi. Ja jos sinun ei rahallista, maantieteellisistä tai ihan puhtaan mielenterveydellisistä syistä ole mahdollista nähdä musikaalia kuin kerran vuodessa, maksimissaan, ei sinulle suoda suunvuoroakaan. 
Ketään ei kiinnosta sinun ajatuksesi siitä että "se toisen näytöksen eka" on "mukava biisi." Kaikkia kiinnostaa sen sijaan kuulla vuoden 2009 superfanin (istui joka ainoassa näytöksessä, jopa jouluaattona) mielikuva Simon Shortenin esittämästä vasemmanpuoleisesta vanginvartijasta. Enkä nyt edes vitsaile.

En kykene ymmärtämään, miten nämä olen nähnyt sen 80 kertaa ja lasku jatkuu! -ihmiset saattavat enää nauttia fanituksensa kohteesta. Jokaisen yksityiskohdan luulisi painuneen heidän aivoihinsa niin, ettei teoksessa ole enää edes järkeä. 
Joskus näillä vakoilemillani musikaalikeskustelupalstoilla onkin murtumisen merkkejä näkyvissä: joku jäsen tunnustaa viestinsä sivulauseessa, että "olen nähnyt Bring Him Home -kohtauksen (sisäpiirikielellä BHH:n) niin monta kertaa, että nykyään en edes jaksa katsella sitä vaan suljen silmäni sen ajaksi." Haloo? Mitä ihmeen järkeä? Jos katseleminen tuntuu nykyään noin puiselta mutta raha pakottaa taskuja niin, että liput voi ostaa kolmesti viikossa, olisikohan järkeä kokeilla jotakin toista Lontoon kymmenistä musikaaleista? Tai ehkä vain katsella televisiota vaihteeksi?
Mutta ei. He menevät kahdeksannenkymmenennenensimmäisen kerran katsomoon, ihmettelevät juhlakohtauksen takarivin kolmatta juoppoa ja kirjoittavat hänestä kehuvan arvion.

Uskaliaaseen "anteeksi, mutta voisiko joku kertoa minulle, mitä Epicjolras tarkoittaa?" -viestiin vastaava jäätävä hiljaisuus ja saumaton siirtymä SB:n ylärekisterin analysoimiseen puhunevat puolestaan.