Kouluvuoden alussa innostus opiskeluun on korkealla.
Tästä tulee hyvä vuosi! Kiinnitän läksyihin huomiota niin, että opitut asiat eivät unohdu mielestä heti kokeen jälkeen! Teen vihkoihin siistiä jälkeä niin, että niistä kelpaa lukea ylioppilaskirjoituksiin! Järjestelmällisyys, organisointi ja jatkuva viittaaminen olkoot avainsanat, joilla teen tulevasta vuodesta kultareunustetun lehden elämäni kirjaan!
Toisen kouluviikon kääntyessä kohti puoliväliään motivaatio alkaa, yllätys yllätys, olla ylisanoista huolimatta aika surkuhupaisassa kunnossa. "Minä selviän tästä he hengissä, vaikka tämä tappaisi minut" -tyyppisten lauseiden liittäminen läksyihin ja muihin kouluaiheisiin voimanponnistuksiin nousee äkkiä kuudenteen potenssiin.
Ja kun neljäs viikko lähtee käyntiin, on energia yllättäen täysin lopussa.
Äkkiä joka opettajalla on jotain vinkumista. Historiassa tarpeeksi moni oppilas ei muista Iwo Jiman taistelun nimeä - lukekaa kappale tarkemmin ja, ennen kaikkea, hävetkää huonoa suoritustanne, laiskamadot! Äidinkielessä läksypinoon sujutetaan tekstitaidon vastausta toisensa perään, ja vastausta varten tulkittavien kuvienkin etsiminen sälytetään kotiläksyksi. Matikassa laskupino kohoaa kohti kattoa. Jopa kuviksentöitä pitää tuoda kotiin viimeisteltäviksi. Ruotsin ja ranskan sanakokeiden uhkaavaa lähestymistä mainitsemattakaan.
Ei huvita. Ei huvita sitten vähääkään. Tekisi mieli muuttaa Kauhavalle viljelemään lampaita tai vaikka lähimetsään elämään kävyillä jä kääriytymään hirvennahkaan. Kunhan ei tarvitsisi enää palata koulunpenkille ottamaan vastaan jälleen yhtä läksymääräystä ja jälleen kymmentä sivulauseisiin kätkettyä viittausta siitä, kuinka keskittyminen opetettavaan aineeseen on kehnoa. Lukekaa enemmän, vetelykset, huutaa historianopettajan paha silmä.
Onkohan opettajilla ikinä käynyt mielessä, että koulussa on muitakin pakollisia aineita kuin heidän omansa?
Tai se, että opiskelijoilla on elämässään muitakin tarkoituksia kuin kurssisisältöjen ulkoaopiskelu?
Kuten ehkä oli arvattavissa, tämä iltapäivä merkkaa sitä hetkeä, kun huolellisesti rakennettu opiskelumotivaationi murtui.
Raahatessani kymmentä kiloa koulukirjoja ja neljää kiloa oheistarvikkeita koulusta, tehtävien ja opetuksen luota, kotiin, kotitehtävien ja lukuläksyjen luo, huuto ei ollut kaukana. Jalkoja, olkapäitä ja ymmärrystä särki. Hip hei hurraa maailman parhaalle koulujärjestelmälle!
Jos olisin joutunut kaivelemaan postilaatikon avainta repusta vielä sekunninkin pidempään, olisivat pihalla maleksineet vekarat saaneet nähdä sen ihmeen, että iso tyttö itkee.
Voi. Mut ajattele, Les Mis ja Wicked.
VastaaPoistaEhkä se auttaa turhautumiseen, läksyistä ja ulkoaopettelusta en niinkään menis vannomaan..
Osaan minä vaikka mitä ulkoa, kuuntele: "And goodness knows, the wicked's lifes are lonely, goodness knows, the wicked die alone..." Tai miten olisi "for the wretched of the earth, there is a flame that never dies, even the darkest night will end and the sun will rise!"
VastaaPoistaVai kouluasioihinko tässä viitattiinkin? ;D
Me kaveriporukan kanssa ajattelimme sinä päivänä kun abivuotemme alkoi, että nyt mennään kaikki rautatieasemalle, hypätään ekaan junaan ja ajetaan jonnekin korpeen jonne perustetaan brutaali yhteisö jossa ei kuulla yhtään englannin epäsäännöllistä verbiä, historian vuorilukua tai äidinkielen runoanalyysia!
VastaaPoistaEmme sitten toteuttaneet suunnitelmaa ja kärvistelemme kirjoitusten alla :D
Jotenkin tuossa brutaalissa yhteisössä on kovin houkuttavaa kaikua... Harmi ettette menneet, olisin liittynyt seuraan. ;)
VastaaPoistaÄIDINKIELEN RUNOANALYYSI ON EHKÄ TURHINTA IKINÄ! Meidän ylipainoinen äidinkielenopettajamme jaksaa muistuttaa joka tunti yo-kirjoituksista ja siitä, kuinka tämä runoanalyysi ja runokansino teko ovat hurjan tärkeitä YLIOPPILASKIRJOITUKSIA AJATELLEN! MITEN SE ON ENNEMMINKIN SÄÄNTÖ KUIN SATTUMAA ETTÄ YO-KIRJOITUKSISSA ON RUNOAIHEINEN TEHTÄVÄ!!!! KUINKA TÄMÄ RUNOANALYYSI ON VIIMEISENNE ENNEN YO-KIRJOITUKSIA, MINKÄ TAKIA SIIHEN PITÄÄ PANOSTAA TÄYSILLÄ!!! MIHIN VITTUUN SITÄ SAATANAN RUNOANALYYSIA TARVITSEE ENÄÄ NIIDEN ____YO-KIRJOITUSTEN_______ JÄLKEEN !!!!!! aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrr!!! Koko maailman surkein selitys opiskella jotain asiaa: SITÄ KYSYTÄÄN YO-KOKEISSA! Hei oikeasti, pitäiskö eduskuntaan kirjoittaa joku valituskirje ja pyytää uudistamaan pikimmiten Suomen opintosuunnitelmaa ja koulujärjestelmää... Pistää niin saatanan vihaksi.
VastaaPoistaJa toinen aivan helvetin rasittava asia on se, kun opettajat luulee että me oppilaat tajutaan asiat heti ensimmäisellä kerralla ihan täysin. Vittukun ne pölöpäät käy niitä samoja asioita vuodesta toiseen läpi ja toistaa niitä satoja kertoja vuodessa, ja sitten meidän pitäisi omaksua kaikki tieto ekalla kertaa. Psykologianmaikkamme oli ihan huippu, oltiin pari kertaa puhuttu aivojen osista ja lohkoista ja vaikuttavista alueista ja ties mistä, ja kysyi sitten "kai nämä ovat nyt ihan itsestäänselvyyksiä teille?" totesin etteivät ole, emmä noita kaikkia muista. se meni ihan sanattomaks ja katto ku jotain tyhmää. ärrrrrr murrrrrrrrrrr
Elli: kopioi kommenttisi omaan blogiisi ja siinä on uusi postaus jo valmiina. ;)
VastaaPoistaMutta tuo on kyllä ärsyttävän totta. Koulussa ei selvästi olla elämää varten, vaan yo-paperit ovat KAIKKI KAIKESSA. Hitto jos kohta ei pääse jatkokoulutukseen kuin niiden avulla, opettajathan repeävät nahoistaan ja lukio aloitetaankin yo-kertauskurssilla...
Ja tuo toinen juttu kanssa, totuuden sanoja! Varsinkin matikanopettajien helmasynti, minusta tuntuu: onko niin vaikea ymmärtää, että vaikka itsestä tuntuu miten selvältä, niin selkokielinen selitys asiasta ekaa kertaa kuuleville oppilaille voisi olla ihan kiva idea - vaikka niitä yo-kirjoituksia ajatellen sitten?
Sen teen!!!
VastaaPoista