Lähtölaskenta

Miten ikinä selviän näistä viimeisestä kuudesta ja puolesta päivästä ennen New Yorkin -koneen lähtöä?

Suomalaisella sisulla?

Apinan raivolla?

Vaipumalla viikoksi koomaan?

Kun tietäisi...

Maailman iloisin työpaikka

Seitsemän vuotta sitten tai niillä paikkeilla äitini yritti taivutella minua ottamaan koulussa vapaaehtoiseksi aineeksi ranskan:
"Kuvittele miten ihanaa olisi osata montaa kieltä! Sitä paitsi, jos sinä nyt otat ranskan, voit isona päästä kesätöihin vaikka Disneylandiin! Mieti nyt miten hauskaa se olisi, koko kesä Disneylandissa..."
Yhdeksänvuotias minäni nielaisi koukun ja kaksi metriä siimaa perässä. Kuukausi sitten Disneylandissa vierailleena en voinut kuvitella mitään parempaa kuin koko kesän vietto tuossa maanpäällisessä paratiisissa olisi. Lupauduin tulevien ranskanlukijoiden joukkoon.

Seitsemän vuotta myöhemmin, pian seitsemän vuotta ranskaa lukeneena ja sellaiset seitsemän sanaa kieltä oppineena surffailin netistä kesätyöilmoituksia. Törmäsin omituisuuteen: Pariisin Disneyland rekrytoi Turussa kesätyöntekijöitä. Täysi-ikäisiä, totta kai, ja lisäksi englannin-, ranskan- ja jonkin kolmannen kielitaidon omaavia.

No, tämä ilmoitus ei taida olla ihan minua varten, ajattelin, ja jatkoin hakua.

Jatkonkaan jälkeen haku ei tuottanut mielekkäitä tuloksia. Nousin koneen äärestä ja tilsin olohuoneeseen.
"Tiedätkö mitä, Siiri?" äitini tiedusteli. "Telkkarissa oli justiinsa, että Turussa haetaan väkeä Pariisin Disneylandiin! Sehän sopisi sinulle tosi loistavasti, muistatko vielä mitä me ennen aina puhuttiin? Koko kesä Pariisissa..."
"Ei, en muista. Enkä ainakaan ole samaa mieltä. Ensiksi, minä en osaa ranskaa. Toiseksi, muistatko vielä, mitä minä juuri pari viikkoa sitten puhuin Disneymaasta? Työehdot ovat kaameat ja työnantajat pikkunatseja pallokorvissa! Mieti vaikka sitä juttua jonka linkitin sinulle!"
"No mutta olisihan se upea kokemus..."

 "Joo-o. Varmaan olisi. Jos minä haluan siivoojaksi, hommia löytyy takuulla Suomestakin. Pluspuolena vielä, että täällä palkka ei mene kokonaan asuntolapaikan maksuun."
"No okei sitten. Sinä et halua töihin Disneylandiin. Asia selvä."
"Tiedätkö muuten miten muuten Disneylandissa rikotaan-"
"Älä ala minulle kritisoida!"

Seuraavana päivänä istuskelin yksinäni koulun ruokalassa. En kuitenkaan kauaa, pian kaverini Inna ilmestyi kaappien välistä ja heitti laukkunsa pöydän alle. Hän istahti pöytään ja avasi sitten keskustelun:
"Hei Siiri, tiedätkö mitä oli eilen uutisissa? Disneyland hakee suomalaisia työntekijöitä! Mieti miten hyvin se sopisi sinulle, kun sinä osaat noita kieliä, enkkua ja ranskaa ja kaikkea!"
Mulkoilin Innaa yrittäen ilmeelläni viestittää, että tämänkaltaisiin sekaviin ehdotuksiin vastaaminen on täysin arvoni alapuolella.

"No miksei? Mikä siinä olisi vikana? Sehän olisi upea työpaikka! Mieti nyt!"