Ateena, top kymppi

Kymmenen asiaa Ateenasta satunnaisessa järjestyksessä.
Kuvista kiitos isälleni.

#1: Antiikki.
Tässä sitä seisoskellaan kivellä, olla aikanaan törrötti Sokrates/Platon/apostoli Paavali/mikä nyt milloinkin. Hämmentävän historiallista, etten sanoisi - olkoonkin, että kuuluisat jalanjäljet ovat ehkä jo hioutuneet marmorista sitä kuluttaneiden miljoonien turistijalkojen pohjiin...

#2 Ruoka.
Ei näin hyvää olekaan. Tätä lapioisi naamaan vaikka loppuvuoden. Päihittää kasvihuonetomaatit ja eineshyllyn arkipäivämätön seitsemän-nolla.

#3 Maisemat.
Kun katsot Suomessa ympärillesi, näet aina viiden metrin päässä kasvavaan kuusimetsään saakka.
Kun katsot Ateenassa ympärillesi, etenkin jos jaksat kiivetä kukkulalle (sivumennen sanoen: viikon kävelysaldo miltei 120000 askelta), näet Välimerelle asti.

#4 Kevät - tai siis Vuodenaika.
Ateenan helmikuista vuodenaikaa on vaikea määritellä suomalaisin termein, sillä se ei vastaa mitään meidän vuodenajoistamme. Kevät? Eäh, liikaa täysikokoisia lehtiä puissa. Talvi? Eäh, liikaa lehtiä puissa ylipäätään.
Oli tekninen termi mikä oli, raappahousujen hetkellinen hylkääminen oli kyllä viehättävää vaihtelua.

#5 Yleislakko.
Voinpa sanoa nähneeni! Mielenosoituksella oli mittaa kuin viimeisellä koulupäivällä ennen kesälomaa, ja jopa kyynelkaasua leijaili ilmassa...

#6 Taide.
Kyllä tässä heikommat kalpenevat. Mitä tästä voisi edes sanoa käyttämättä puhkikulutettuja ylisanoja?

#7 Kaupunkikuva.
Ei tietenkään nättiä kaikin paikoin, mutta esimerkiksi New Yorkin ruutupaperin ja viivoittimen kanssa askarreltuun asemakaavaan verrattuna varsin vaihtelevaa ja keskivertoon suomalaiseen kylänraittiin verrattuna mahdottoman mielenkiintoista!

#8 Hotelli.
Olimme isäni kanssa suurimman osan ajasta ainoita asiakkaita. Ainakin oli rauhallista... Huonosta laadusta väen vähyys ei ainakaan johtunut. Sekä aamiaisessa, parvekkeessa että televisiossa löytyi!
Olkoonkin, että matkaoppaan mukaan naapurihotellissa olisi ollut marmoriset kylpyammeet.

#9 Turistien vähyys.
Turisti moralisoi tässä turistia... Mutta kaikkien matkaoppaiden varoitettua siitä, kuinka jokainen antiikin nähtävyys tursuu seuramatkailijaa eikä armoa anneta, oli ilahduttavaa huomata ihmisten vähäisyys.
Ehkä ei-turistisesongilla on haittapuolensa - monet museot olivat auki vain kolmeen asti, kymmenen astetta ei ehkä riitä helteeksi kaikille -, mutta ainakin Akropoliilla pääsi kääntymään ympäri.

#10 RENT. Ei kuvaa saatavilla.
Pääsin näkemään kreikkalaisen version musikaali RENTistä (eräs suuria suosikkejani).
Teatterin löytäminen ei vaatinut kuin yhden nettikeskustelun, hiukan googlaamista, kolme puhelinsoittoa, käynnin turisti-infossa, kaksi käyntiä hotellin respassa ja lipputoimistoon vahingossa törmäämisen.
Ikäväkseni sain sittemmin huomata, että kreikkalaiset olivat katsoneet paremmaksi laittaa musikaalin käsikirjoituksen uuteen uskoon poistamalla ja lisäämällä kohtauksia näennäisen satunnaisessa järjestyksessä. Mutta laulu raikasi komeasti... Voipa sanoa käyneensä!