Häät

Onneksi britit osoittivat sen verran ystävyyttä meitä suomalaisiakin kohtaan, että ajoittivat valojen vannomisen suoraan koulumme välitunnille!

Synttärikengät

Puhelin soi. Isäni on langan päässä.

"Moi. Oletetaan, että olen nyt ostamassa sinulle tennareita synttärilahjaksi."
"Oi, oikeasti? Ihanaa!"
"Juu. Ja sinä haluat turkoosit."
"Joo."
"Onko turkoosi tällainen, joka minusta näyttää vaaleansiniseltä?"
"Ei ollenkaan... Mikset pyytänyt äiskää ostamaan niitä kenkiä..."
"No minkä värinen on turkoosi!?"
"Muistatko, minkä värinen t-paita minulla oli tänään päällä?"
"En."
"Muistatko, minkä värinen t-paita minulla oli eilen päällä?"
"En."
"Muistatko, minkä värinen laukku minulla on?"
"En."
"Muistatko sen kammottavan ruman takin, joka sinulla oli? Sen, joka oli violetti ja sisältä turkoosi, ja sen saattoi kääntää?"
"Ai, sen!"
"Sen värinen on turkoosi. Etsi sen väriset kengät. Ja jos et osaa, kysy myyjältä."
"Selvä! Hienoa!"

Suljen puhelimen. Se soi kolmen minuutin päästä uudelleen.

"Moi. Myyjä sanoi, että nämä ovat turkoosit, mutta laatikossa lukee 'light blue'. Voiko 'light blue' olla turkoosi?"
"Oletko sinä värisokea?"
"En!! Mutta ovatko nämä turkoosit?"
"Ovatko ne autosi väriset?"
"Eivät, vaan vähän vaaleammat."
 "Älä osta! Niiden ei pidä olla vaaleammat! Niiden pitää olla tummemmat! Ja vihreämmät!"
"Siis."
"Älä osta auton värisiä! Tummemmat! Mieti sitä takkia!"
"No, minä menen tuonne toiseen kauppaan katsomaan. Jos niillä on turkoosia, minä tiedän, minkä värinen turkoosi on!"

Jään jännityksellä odottamaan syntymäpäivääni.